Kaksi näkökulmaa tulevaisuuden työelämään – keskustelumuistio

etusivu,YPSY toimii

Keskustelumuistio 11.4.2018 jäsentilaisuudesta, kirjoittanut Rauli Warto. Jäsenilta järjestettiin yhteistyössä YPSYn, TUSin ja NUSin kanssa. Kuvassa Terhi Nokela, Jenni Karjalainen, Tiina Rytky ja Kirsti Palanko-Laaka. 

 

Jenni Karjalainen: Disruptiota posliinikaupassa

(disruptio; muuttaa totuttuja toimintatapoja).

Yleisen mielikuvan mukaan työelämässä on paljon jäykkyyksiä. Tosiasiassa näin ei juurikaan ole. Työelämässä suoritetaan paljon ja hyvin, mutta prosessit ovat liian perinteisiä. Johtamisella on edelleen keskeinen rooli työpaikoilla ja työssä tapahtuvissa muutoksissa.

Työlainsäädännön perusmalli on edelleen toimiva ja muutosten ratkaisu tapahtuu työpaikoilla. Miten politiikalla voidaan vaikuttaa työelämään työpaikoilla kansalaisten ollessa toimijoita, ei kohteita?

Työelämään tarvitaan enemmän inhimillisyyttä. Digitalisaation merkitystä liioitellaan inhimillisen osaamisen kustannuksella. Sitä eivät robotit korvaa. On uskallettava tehdä muutoksia.

On hölmöä sanoa; ”ei enää TUPOa”. Miksi luopua tällaisesta työkalusta? Historia osoittaa työkalun toimivuuden. Toki työehtosopimustenkin pitää elää ajassa. Tarvitaan vakaita instituutioita jotka kehittävät työlainsäädäntöä.

 

Kirsti Palanko-Laaka: Lainsäädäntö, tulevaisuus ja kehittäminen

1972 – 2004 välisenä aikana myllättiin lähes koko työelämän lainsäädäntö.  Esimerkiksi nyt muutokseen tuleva työaikalaki on edelleen melko hyvä laki. On tärkeää säilyttää lainsäädännön avulla työelämän minimiturva.

Työelämää kehitettäessä on tärkeää tehdä yhteistyötä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Konsensushakuisuus on pitkällä aikavälillä luonut parhaat tulokset työelämän olosuhteisiin. Tämän kehityksen edellytys on jatkossakin luottamukselliset suhteet työnantajiin.

Suomessa on vielä vakaa työelämä. Vakituisia työsuhteita on kaksi kolmasosaa ja määräaikaisia yksi kolmasosa.

Uutena tulokkaana on alustatalous, kuten esimerkiksi liikennepalvelu Uber. Jatkossa kasvavalla määrällä työntekijöitä ei ole työsuhdetta. Alustataloudessa työntekijä saa työstään vain rahaa, ei muuta. Tämä kehitys on suomalaisessa työmarkkinoilla vasta alullaan. Alustatalouden työntekijät olisi hyvä rinnastaa vuokratyöntekijöihin.

Työehtosopimuksia tulisi uudistaa, mutta se vaatii taitoa. Paikallinen sopiminen voi olla strateginen mahdollisuus ay-liikkeelle.

 

Keskustelussa nousi esiin mm.:

SDP on onneksi pitänyt kiinni toisen asteen koulutuksen pakollistamisesta. Ei saa olla nuoria jotka eivät ole töissä eivät koulussa eivätkä oikein missään. Nuorisotakuu oli hyvä hanke.

Työssäkäynnin ja työttömyysturvan suhdetta on yksinkertaistettava. Riittääkö töitä jatkossa kaikille? Pelkkä perustulo on monin tavoin ongelmallinen. Ihminen kiinnittyy työllä yhteiskuntaan. Voiko esim.  järjestöt tai julkinen sektori työllistää ihmisiä tästä näkökulmasta?

Tarvitaan osaamista, koulutusta ja yhteistyötä!