Miksi uudet talot ovat niin rumia – vai ovatko tosiaan?

Blogi
Jos klassismin elementeistä - pilarit, kaari-ikkunat, päätykolmiot - sommiteltu julkisivu olisi arkkitehtuurin keskeisin kysymys, vastaus olisi helppo: nettikysely ja voittaneen aikakauden tyyliseltä näyttävä ulkoseinän ulkopinta. Se sopisi investorillekin, jolle rakentaminen on tapa tuottaa pääomalleen rahoitusmarkkinoiden korkein tuotto. Hänelle riittää kerrosalan maksimointi.

Pitäisikö rakentamisella kuitenkin olla muitakin tavoitteita?

***

Venetsiaa kuvaavassa teoksessaan Veden peili runoilija Joseph Brodsky kritisoi kollegansa Ezra Poundin runosarjaa: “… sen suurin erehdys oli kauneuden tavoittelu. Oli omituista, että joku joka oli asunut niin pitkään Italiassa ei ollut tajunnut, että kauneutta ei voi asettaa tavoitteeksi, että se on aina muiden, usein hyvin tavanomaisten pyrkimysten sivutuote.”

Arkkitehtuuri ei ole visuaalista taidetta, jota voi arvioida tutkimalla julkisivuja. Pinnan takana on kolmas ulottuvuus, tila, ja neljäs, liike tiloissa. Rakennukset koetaan kaikilla aisteilla: miltä pinnat tuntuvat tai miten ne heijastavat valoa ja ääntä. Aurinkokin on olennainen tekijä: miten päivänvalo kiertää sisä- ja ulkotiloissa.

Rakentamisen pysyviä reunaehtoja määrittävät painovoima, vesi, tuuli ja lämpötila. Jokainen aika tuo omat tarpeensa ja työkalunsa: uudet materiaalit, tekniset ratkaisut, tuotantoprosessit ja urakkamallit sekä työvoiman osaamisen ja saatavuuden. 

***

Pitääkö arkkitehtuurin nyt vastata myös globaaleihin haasteisiin: ilmastonmuutokseen, luontokatoon, energian, veden ja raaka-aineiden ylikulutukseen, reilun työn vaateeseen, kaupungistumiseen ja segregaatioon? Rakentaminen ja rakennettu ympäristö ovat näet suurelta osalta vastuussa näistä ongelmista.

Riittääkö vastaukseksi “puurakentaminen” tai aurinkopaneeli katolla? Vai ovatko ne pelkkää hyvesignalointia? 

Arkkitehtuuri on toimivia, kohtuuhintaisia asuntoja, innostavia työ- ja oppimisympäristöjä, käyttöä kestäviä kirjastoja, sairaaloita ja metroasemia, eläviä kaupunkitiloja ja rauhallisia puistoja. Se on oikeita materiaalivalintoja, jotka kestävät kulutusta, ja ratkaisuja, jotka minimoivat energian tarpeen. Se on rakennusten suojelua ja uusiokäyttöä tai rakenteiden kierrätystä niin, ettei luonnonvaroista tehdä jätettä. Arkkitehtuuri ei huuda vaan puhuu hiljaa.

***

Jos tilaajat, käyttäjät, sijoittajat ja rakentajat etsivät tosissaan vastauksia kaikkiin kestävän kehityksen kysymyksiin, lopputulos on varmasti kaunis. Viherpesu tai klassismitapetti ei riitä. Arkkitehtuuri ei ole sitä, miltä se näyttää vaan mitä se on.

Kaarin Taipale